Kissakahvilan Punainen Pallero päiväunilla

Kun keväällä sain kuulla, että Kuopio saa kesäksi ihka oman kissakahvilan, Tiramisun, oli yksi kesälomasuunnitelma sillä selvä.
Matka pohjoiseen tulikin ajankohtaiseksi hiukan aiottua aiemmin (eikä niin iloisissa merkeissä), mutta varmaa oli, että ajaisimme Kuopion kautta! Onneksemme Tiramisu oli auennut edellisellä viikolla (muuten olis joutunu tekeen uuden reissun myöhemmin.)

Pysäköimme toriparkkiin ja kävelimme torikojuja ja kalakukkoja väistellen (oikeesti feissareita), ohi Kuopion tuomiokirkon, osoitteeseen maaherrankatu 9, jossa ihana Tiramisu ainakin tämän kesän 2019 sijaitsee.

Jo kadulta huomasi, että paikka oli aikas suosittu. Väkeä näytti olevan hyvin liikkeellä, vaikka oli tiistai iltapäivä. Odottelimme hetken kahvilan tuulikaapissa, että henkilökunta päästää meidät sisälle. Kauaa ei tarvinnut jonotella ja istumapaikkakin löytyi, vaikka tila oli aika pieni ja ihmisiä paljon.

Meille kerrottiin heti sisäänpääsymaksusta ja säännöistä, (jotka olikin jo tuttuja ja itsestään selviä muista kissakahviloista) sekä esiteltiin hiukan kissoja, joita Tiramisusta löytyi viisi karvaista kappaletta.

Menu sisälsi pientä suolaista ja makeaa, kahvia ja kaakaota unohtamatta. Jotkut tuotteet olivat päässeet loppumaan, mutta meitä se ei haitannut, olimmehan lähinnä tulleet kissojen takia paikalle.

Tiramisusta löytyy paljon kissa aiheista taidetta

Tiramisu on viihtyisä ja ihanan boheemi, vaikkakin ei vie boheemiudessa Tampereen Purnauskikselta ykköspaikkaa.

Phulla otti koko vierailumme ajan rennosti sohvan reunalla

Meille tuotiin vettä pöytään ja otettiin tilaukset nopsaan. Kahvia ja tiramisua (tietenkin!)
Itse tilauksen saapumisessa kesti, mikä oli kyllä ymmärrettävää väkimäärään nähden.

Kissat olivat lähes kaikki hereillä ja kovasti leikkisällä tuulella. Kalakukkokin kiinnosti osaa kissoja kovasti. Valitettavasti se meni parempiin ihmis suihin.

Peipposelle olisi kalakukko maistunut

Tiramisun misu oli t a i v a a l l i s t a ! Ja kahvi hyvää (aina!).
Miinuksena sairaan pienet kupit. Kahvia saa toki santsata samaan hintaan niin paljon, kuin napaa vetää, mutta tuollaiset ”huikka” kupit saa kaltaiseni kahvirotan vain aina vähän pahalle päälle.

Melkein kaksi tuntia vierähti kissoja katsellen ja rapsutellen.
Poislähtiessä onneksi maksu onnistui jo kortilla (korttimaksussa oli ollut ongelmia avattaessa), koska ”oikeaa” rahaa ei tietenkään muistettu ottaa mukaan. Kahvilan takaosassa maksaessa haistoi myös sen, mikä ei onneksi itse kahvilan puolelle haissut… kissojen vessat. Tuli ihan kotoinen olo…

Kokonaisuudessaan Kuopion kissakahvila Tiramisu oli poikkeamisen arvoinen. Toivottavasti Kuopiolaiset (ja muutkin) löytävät paikan, ja hullaantuvat pienistä karvapalloista.

(Ite maksoin ja ite kuvasin Iphone x)

Hanna